Eilen elämässäni tapahtui jotain sellaista, mikä pysähdytti. Jos kaikki ei olisikaan mennyt parhain päin, olisin saattanut siirtyä tästä ajasta elämän rajan toiselle puolen. Se jälleen herätti ajattelemaan elämän haurautta ja ainutkertaisuutta kaikessa kauneudessaan...
Olen kahden maailman rajalla myös tässä elävien maailmassa. Mennyt ja tuleva ovat läsnä nykyhetkessä, lipuvat toistensa lomitse lopulta erkaantuakseen... Se on tuskallista, se on pelottavaa, hämmentävää, kuohuttavaa... Mutta tarpeellista, jotta voin vapautua suuresta surusta, jota olen kantanut sisälläni hyvin pitkään.
Kyynelten vierimistä ei voi estää, mutta totuus vapauttaa: se antaa alun siipien kasvaa ja voimaa jatkaa elämää sen kipeydestä huolimatta. On olemassa paljon kaunista ja todellista, senkin jälkeen kun elämänmittaisiksi tarkoitetut unelmat ovat pirstoutuneet...
En ole vielä aivan varma mitä tapahtuu tälle blogille. Kuunsateella oli aikansa, se on nyt muuttunut tomuksi, jonka puhallan kohti tähtiä. Kiitän elämää nöyrästi kaikesta siitä kauniista mitä sain kokea omassa sisäisessä maailmassani, sillä sen aitoutta ei voi kukaan ottaa minulta pois.
Lluvia de Luna, Para Siempre.
- Lily
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En tiedä, mitä sinulle on tapahtunut, mutta uskon sen olevan sinulle uusi alku. Kaiken kokemasi jälkeen voit mennä turvallisin mielin kohti valoa, sillä olet vahva. Minä uskon, että olet jo tavallaan matkalla kohti sitä.
VastaaPoistaOlet herkkä ja hieno ihminen ja sinulla on paljon annettavaa tälle maailmalle. Älä siis missään nimessä lopeta kirjoittamista. Sinulla on kirjoittamisen taito ja kirjoittamalla pääset työstämään elämääsi.
(((((HALAUS)))))
Kiitos Verna. *halaus*
VastaaPoista- Lily