Lily on muuttanut

Hei kaikki ystäväni ja muut blogiani seuranneet. Lilyn on aika jatkaa tarinaansa muualla. Lähetän uuden blogini osoitteen teille, joiden olemassaolosta tiedän. Muut saavat tahtoessaan osoitteen, kun pyytävät sitä tänne kirjoittamalla.

Nämä sivut ovat vielä hetken näkyvissä, sen jälkeen ne siirtyvät arkistoon tai jonnekin äärettömyyteen... Kaunista alkavaa talvea teille kaikille!


- Lily

Kahden maailman rajalla...

Eilen elämässäni tapahtui jotain sellaista, mikä pysähdytti. Jos kaikki ei olisikaan mennyt parhain päin, olisin saattanut siirtyä tästä ajasta elämän rajan toiselle puolen. Se jälleen herätti ajattelemaan elämän haurautta ja ainutkertaisuutta kaikessa kauneudessaan...


Olen kahden maailman rajalla myös tässä elävien maailmassa. Mennyt ja tuleva ovat läsnä nykyhetkessä, lipuvat toistensa lomitse lopulta erkaantuakseen... Se on tuskallista, se on pelottavaa, hämmentävää, kuohuttavaa... Mutta tarpeellista, jotta voin vapautua suuresta surusta, jota olen kantanut sisälläni hyvin pitkään.

Kyynelten vierimistä ei voi estää, mutta totuus vapauttaa: se antaa alun siipien kasvaa ja voimaa jatkaa elämää sen kipeydestä huolimatta. On olemassa paljon kaunista ja todellista, senkin jälkeen kun elämänmittaisiksi tarkoitetut unelmat ovat pirstoutuneet...


En ole vielä aivan varma mitä tapahtuu tälle blogille. Kuunsateella oli aikansa, se on nyt muuttunut tomuksi, jonka puhallan kohti tähtiä. Kiitän elämää nöyrästi kaikesta siitä kauniista mitä sain kokea omassa sisäisessä maailmassani, sillä sen aitoutta ei voi kukaan ottaa minulta pois.


Lluvia de Luna, Para Siempre.


- Lily

Kuunsateen jälkeen...

Lily de Luna on surullinen ja uupunut. Mitä tapahtuu kuunsateen jälkeen, en vielä tiedä, mutta ystävät, olen silti ajatellut teitä.

Kaunista alkavaa syksyä!


t. Lily

NIIN KAUAN KUIN MAAILMA ON

Niin paljon öitä sain
vain vähän päiviä
pelkään etten nää
enää yhtään ihmistä
Puut raskaat
varjostavat matkaani
olen vielä nuori
jo lasken aikaani

Vain ken jalopeuran sydämeensä saa
ken tulessa haavansa puhdistaa
ken tähtiä uhmata uskaltaa
häntä vapaus voi rakastaa
Täytyy elää jos tahtoo uskaltaa
elää jos aikoo rakastaa
täytyy elää ja nähdä maailmaa
niin kauan kuin maailma on
Tahdon elää
Tahdon rakastaa
Tahdon nähdä maailmaa
niin kauan kuin maailma on

Virran juoksu edessäin
se virtaa väärinpäin
itseni suvannossa
hukkuneena näin
Eksyin taivaan teille,
tuuliin sekoan
jo kuivuutensa murtuu
laidat astian

Vain ken jalopeuran sydämeensä saa
ken tulessa haavansa puhdistaa
ken tähtiä uhmata uskaltaa
häntä vapaus voi rakastaa
Täytyy elää jos tahtoo uskaltaa
elää jos aikoo rakastaa
täytyy elää ja nähdä maailmaa
niin kauan kuin maailma on
Tahdon elää
Tahdon rakastaa
Tahdon nähdä maailmaa
niin kauan kuin maailma on

Unen kaivoon hiekkaa
hiljaa ripautan
veden pinta ei rikkoudu
näen tulevan
Jyrkänteeltä huudan,
kaiku ei vastaa
aika kulkee ohitsein
kohta nuoruuskin katoaa

Vain ken jalopeuran sydämeensä saa
ken tulessa haavansa puhdistaa
ken tähtiä uhmata uskaltaa
häntä vapaus voi rakastaa
Täytyy elää jos tahtoo uskaltaa
elää jos aikoo rakastaa
täytyy elää ja nähdä maailmaa
niin kauan kuin maailma on
Tahdon elää
Tahdon rakastaa
Tahdon nähdä maailmaa
niin kauan kuin maailma on

(Sig/Inkinen)

MAKEANSUOLAISTA

Jokaiselle tulee tyhjä hetki
jolloin pitkä odotus katkeaa
pirstoutuu kuin
seinään paiskattu lintu
ja täyttymys haihtuu taivaalle
kuin sakea pölypilvi.
Tavoitteet makaavat tyhjällä
kadulla kuin eilispäivän
turhat tarjoukset
ja onnellisuuden harha
putoaa käsistä kuin
elohopea särkyneestä mittarista.

Mutta elämänpuu tunkee
uudet terävät versot
läpi surullisen sydämen
ja odottamaton hetki täyttyy
ilolla
makeansuolaisella kuin
elämä itse.

(Tuntematon)

HEINÄPAALI ROIHUAA

Aivan loistava kirja tuo Outi Nyytäjän kirjoittama Heinäpaali roihuaa, näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta! Suorastaan ahmin kolumnikokoelman ja jäin kaipaamaan lisää Nyytäjän tarkkanäiköisiä, mutta samalla humoristisen oivaltavia kertomuksia elämästä ranskalaisten, ja vielä erityisesti bretonien keskellä.

Nyytäjä on asunut osan vuodesta pienessä bretagnelaiskylässä jo lähemmäs parikymmentä vuotta ja kuvailee mehevästi alkuperäisasukkaiden sielunmaisemaa, eikä myöskään kaihda laittamasta itseään tarkastelulle alttiiksi. Erään tekstinsä hän päättää haaveeseen matkasta seudulle, jossa ei olisi vielä liikaa nykymaailman vaikutteita ja hän voisi kirjoittaa klassikkoksi päätyvän teoksen, jonka löytäessään lukija voisi huudahtaa: "Hän on osannut elää!". Mielestäni Outi Nyytäjä on nainen, joka osaa elää.

Jäin eräs yö valvomaan jo kauan sen jälkeen kun talo oli hiljentynyt. Ajatukset vaelsivat asioihin, joita en ole pitkään aikaan tullut tehneeksi, vaikka ne ovat rakkaita ja tuovat hyvän mielen. Päätin että jatkossa en enää lykkää niitä sinne maagiseen hetkeen "jolloin on enemmän aikaa", vaan listaan joka kuukausi ainakin viisi sellaista asiaa, jotka aion toteuttaa seuraavan kuukauden aikana. Ajatus jalostui hieman eteenpäin ja päätin, että nämä asiat voivat olla myös jotain aivan uutta ja hassuakin.

Seuraavan kuukauden aikana tahdon tehdä seuraavia asioita:
* kirjoitan käsin oikean kirjeen
* rakennan palapelin
* kasvatan auringonkukanversoja
* katselen vanhan mustavalkoisen suomifilmiklassikon
* alan neuloa veljenpojalleni, 7kk ikäiselle hurmurille, villapaitaa

Haastan mukaan myös kaikki blogiani lukevat ja erityisesti Ixun, Vernan ja Ninnun. Miettikää mihin teille mielihyvää tuoviin asioihin teillä ei ole ollut aikaa paneutua tai ne ovat vain jääneet taka-alalle, listatkaa niistä itsellenne joitan ja päättäkää toteuttaa lähiviikkojen aikana. Oma listani ei vielä valitettavasti voi pitää sisällään suuria kurkistuksia kodin ulkopuolelle, mutta toivottavasti kevään aikana pääsen nauttimaan retkistä luontoon ja ehkä myös kaupungin kultturitarjonnan keskelle.

- Lily

LUOTISADE

Sun käsivarsilla liikaa on painoa
Lasittuneen katseen taakse piilottaa
Kun luotisateessa ilman suojia
Näin otat vastaan maailmasi painon

Katsot kuinka kauniisti
Sodan jälkeen taas palaa

Niin sinä ompelet sulan kerrallaan pieniin siipiin
Että lentäisit taas
Ja niin annat kivun sun surun puuduttaa
Vaikka arvet se jättää
Sun mentävä on

Vaikka polvillaan rukouksen antaa
Vain yksi laukaus ja sanasi näin perille kantaa
Ja sinun arvokkuus väärin punnitaan
Liian monta askelta ja niin turhaan

Katsot kuinka kauniisti sodan jälkeen taas palaa

Ja niin sinä ompelet sulan kerrallaan
Pieniin siipiin, että lentäisit taas
Ja niin annat kivun sun surun puuduttaa
Vaikka arvet se jättää
Sun mentävä on

Niin sinä ompelet sulan kerrallaan
Pieniin siipiin, että lentäisit taas
Ja niin annat kivun sun surun puuduttaa
Vaikka arvet se jättää
Sun mentävä on.

(Uniklubi)

KIRJOJA JA YSTÄVIÄ

Vielä aamulla luulin ettei aurinko näyttäydy tänäänkään, mutta onneksi olin väärässä. Olen odottanut monta päivää luonnonvaloa, jotta voisin ottaa muutaman valokuvan ja hetki sitten onnistuin. Le Chat oli onneksi päivälevolla, joten tällä kertaa olin ilman pohjattoman uteliasta ja viiksensä joka paikkaan työntävää assistenttia.

Haluan kiittää salaista kirjaystävääni, Kirjakahvilan Maariaa, joka ilahdutti syksystä jouluun minua korteillaan ja kirjayllätyksillään. Kuvassa näkyy vain osa kaikesta siitä, mitä paketit pitivät sisällään. Aivan ensimmäisenä sain Ian McEwanin Rannalla, jonka luin lähes yhdeltä istumalta. Vielä lukemistaan odottavat Leonie Swannin "lammasdekkari" Murha laitumella, sekä viimeisimmän lähetyksen: nobelisti Orhan Pamuksin Valkoinen linna ja Outi Nyytäjän Heinäpaali roihuaa -näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta.

Syksy oli elämässäni hieman haastavaa aikaa ja siksi lukeminen jäi taka-alalle, mutta nyt odotan voivani jälleen keskittyä siihen ja näihin kaikkiin uusiin kirjoihin. Outi Nyytäjän teoksen olin harkinnut lukevani jo aiemmin, mutta lukemistaan odottavien kirjojen lista on tunnetusti niin loppumattoman pitkä... Kirjojen lisäksi salainen kirjaystäväni muisti minua mm. lukuisilla itse askartelemillaan korteilla, suklaalla ja kynttillöillä. Myös Le Chat sai oman tervehdyksensä kissatovereiltaan. Kaunis kiitos kaikesta Sinulle Maaria.

Itse lähetin pieniä tervehdyksiä Ninnulle ja toivon, että hänellä on ollut mielenkiintoisia lukuhetkiä Jostein Gaarderin Sofian maailman ja Marion Zimmer Bradleyn Avalonin usvien parissa. Jälkimmäisen olen lukenut sen ilmestymisvuonna, enkä muista juuri muuta kuin että tuolloin Kuningas Arthurin tarina kiehtoi kovasti. Sofian maailma on juuri odottamassa yöpöydälläni, siinä yksi niistä sadoista kirjoista, jotka olen tahtonut lukea jo pitkään.

Kirjahyllyni notkuvat vaalituista lempikirjoista, rakkaimmista klassikoista ja antikvariaattien löydöistä. Joskus Senõr Hawk huomauttaa asiasta tiettyyn äänensävyyn, mutta en voisi kuvitellakaan elämää ja kotiani ilman kirjoja. Ne ovat jo lapsesta lähtien olleet minulle poikkeuksellisen tärkeitä ja lukeminen on varmasti yksi varhaisimpia harrastuksiani. Papan huone kirjahyllyineen oli ihmeellinen paikka neljä-viisivuotiaalle, muistan aina siellä vallinneen tunnelman ja piipputupakan tuoksun. Ja sen kuinka tahdoin jo tuon ikäisenä tulla hänen kaltaisekseen: lukea, kirjoittaa ja vaalia kulttuuria sen monissa muodoissa. Saan kiittää häntä tästä verenperinnöstä, joka on vaikuttanut elämääni hyvin voimakkaasti ja kaikuu vielä nykyhetkessäkin.

- Lily

GORTOZ A RAN - J´ATTENDS

Gortozet ‘m eus, gortozet pell
E skeud teñval tourioù gell
E skeud teñval tourioù gell

E skeud teñval an tourioù glav
C’hwi am gwelo ‘c’hortoz atav
C’hwi am gwelo ‘c’hortoz atav

Un deiz a vo ‘teuio en-dro
Dreist ar morioù, dreist ar maezioù
Dreist ar maezioù, dreist ar morioù

D’am laerezh war an treujoù
‘teuio en-dro karget a fru
E skeud teñval an tourioù du

‘teuio en-dro an avel c’hlas
Da analañ va c’halon c’hloaz’t

Kaset e vin diouzh e anall
Pell gant ar red en ur vro all

Kaset e vin diouzh e alan
Pell gant ar red, hervez ‘deus c’hoant

Hervez ‘deus c’hoant pell eus ar bed
Etre ar mor hag ar stered

(Danez Prigent & Lisa Gerrard)

LEMPEÄSSÄ VALOSSA

Nautimme tänä aamuna Le Chatin kanssa viimeistä kertaa joulukuusen pehmeästä valosta, joka on ollut minulle tässä joulussa mieleenpainuvinta. Ei ollut lainkaan itsestäänselvää, että joulu edes saapuisi meille, ja ehkä siksi siitä tulikin lopulta kaikessa vaatimattomuudessaan jotain suurempaa kuin ennalta olisi voinut odottaa.

Olen hyvin mietteliäs tänään. Niin paljon on tapahtunut menneinä kuukausina, niin paljon muuttunut. Ja vielä sitäkin enemmän muuttumassa. Syksyllä ystäväni B. Rygseck antoi tietämättään nimen sille, mitä olin jo pitkään yön hiljaisuudessa valvoessani hahmotellut. Niin sai alkunsa matka, jolla on kaunis nimi. Ehkä uuden äärellä onkin ensin hyvä rauhoittua ja hengittää syvään.

Aamupäivän kuluessa olen järjestellyt pieniä asioita ja huomannut kuinka vähästä uuvun. Se on hieman surullista, mutta yritän olla lempeä itseäni kohtaan. Taustalla on kaiken aikaa soinut mielialaani sopivaa musiikkia. Usein tuntuu siltä että jokin yksittäinen kappale kertoo enemmän kuin itse ikinä kykenisi ilmaisemaan sanoin tai paperille piirretyin viivoin ja kaarin.

- Lily

MATKALLA NARNIAAN...

Vain muutama yö sitten valvoin hyvin myöhään ja satoi pakkaslunta, joka muutti ikkuna takana uinuvan puiston kuin taikametsäksi. Katselin lumoutuneena kuinka huurteiset puut saivat vähitellen lumipeitteen ja lyhtypylvään luoma valo muuttui aina vain pehmeämmäksi. Enää ei olisi puuttunut kuin Mr Tumnus kaulahuiveineen, niin olisin voinut kuvitella saapuneeni Narniaan!

Kunpa olisinkin voinut lähteä kävelylle lumipyryyn! Siitä on kovin pitkä aika kun olen viimeksi saanut nauttia täysin siemauksin riemusta, jota jo lapsena tunsin niin sateen, tuulen, kuin taivaalta leijailevan tai myrskyn reipotteleman lumen keskellä. Senõr Hawk nukkui syvää unta vuoteessani ja olisi varmaan ollut hämmentynyt nähdessään minut ikkunan äärellä silmät loistaen kuin pienellä tytöllä. Hänen vierelleen palattuani ajatukset vaelsivat vielä pitkään, mutta tunsin itseni hyvin tyyneksi ja onnelliseksi. Aivan kuin olisin pitkästä aikaa saanut kosketuksen sisälläni uinuvaan Lucy Pevensiehen, -lapseen minussa.

Tämän aamun auringossa puut ovat jälleen huurteisia, mutta lumivaippa on hieman ohentunut. Haaveilen retkestä puistoon ja kuumasta kaakaosta sen jälkeen, vaikka tiedän lähtemisen olevan juuri nyt hieman vaikeaa. Onneksi Le Chat hiipi juuri syliini ja ilmaisee kiintymystään lähes ylitsevuotavaisesti; saan nauttia hänen jakamattomasta huomiostaan ja samalla pohtia miten käyttäisin nämä päivän arvokkaat tunnit.

- Lily

LA NOCHE EN LA ISLA

Toda la noche he dormido contigo
junto al mar, en la isla.
Salvaje y dulce eras entre el placer y el sueño,
entre el fuego y el agua.

Tal vez muy tarde
nuestros sueños se unieron
en lo alto o en el fondo,
arriba como ramas que un mismo viento mueve,
abajo como rojas raíces que se tocan.

Tal vez tu sueño
se separó del mío
y por el mar oscuro
me buscaba
como antes
cuando aún no existías,
cuando sin divisarte
navegué por tu lado,
y tus ojos buscaban
lo que ahora
—pan, vino, amor y cólera—
te doy a manos llenas
porque tú eres la copa
que esperaba los dones de mi vida.

He dormido contigo
toda la noche mientras
la oscura tierra gira
con vivos y con muertos,
y al despertar de pronto
en medio de la sombra
mi brazo rodeaba tu cintura.
Ni la noche, ni el sueño
pudieron separarnos.

He dormido contigo
y al despertar tu boca
salida de tu sueño
me dio el sabor de tierra,
de agua marina, de algas,
del fondo de tu vida,
y recibí tu beso
mojado por la aurora
como si me llegara
del mar que nos rodea.

(Pablo Neruda)

THE END

Tämä tarina alkaa lopusta. Siitä mistä kaikki uusi ja väkevä versoo kasvaakseen vahvaksi kuin puu, jonka oksat kantavat hedelmää loppukesän lämmössä. Ei enää pakkasessa murtuneita oksia, myrkytuulten irtirepimiä juuria, vaan multavaan maahan istutettu ja rakkaudella vaalittava taimi. Lupaus kesästä, -ja suudelmista. Elämänpuu.

Tu lluvia de Luna para siempre!

- Lily de Luna